Elio saapui Disney+:aan 17. syyskuuta

20 syyskuu 2025

Syyskuun 17. päivä on tärkeä päivämäärä kaikille animaation ystäville: ElioDisneyn ja Pixarin uusin tuotanto, ”The Mandalorian”, saapuu vihdoin Disney+:aan. Kriitikoiden ja yleisön mielipiteitä jakaneen teatterilevityksen jälkeen Adrian Molinan, Domee Shin ja Madeline Sharafianin elokuva löytää nyt ihanteellisen kotinsa suoratoistomaailmasta, jossa perheet voivat uppoutua Comversen maailmaan aina, kun kaipaavat tervehenkistä avaruusihmettä.

https://youtu.be/Rl8sZRuFiNs?si=W-MiPLrCWvaC3hL1

Matka, joka alkaa sydämestä

Elio Solísin tarina ei ole pelkästään galaksien välinen seikkailu, vaan ennen kaikkea syvästi inhimillinen kertomus. Päähenkilö on yksitoistavuotias poika, joka kantaa orvon taakkaa ja kamppailee löytääkseen paikkansa maailmassa. Asuessaan tätinsä Olgan luona, joka työskentelee avaruusprojektissa, joka käsittelee kiertoradan romua, Elio löytää turvapaikan tähtiunistaan ja toivostaan kohdata maan ulkopuolista elämää.

Elokuvan ensisilmäyksellä silmiinpistävää on se, miten se tasapainottaa pakohalua ja kuulumisen tarvetta. Elio ei ole vain avaruudesta unelmoiva lapsi; hän on poika, joka etsii epätoivoisesti paikkaa, jossa hän voi tuntea itsensä hyväksytyksi, vaikka se paikka olisi miljoonien valovuosien päässä Maasta.

Kun unelmat käyvät toteen (kaikkine niihin liittyvine komplikaatioineen)

Hetki, jolloin Elio todella siepataan ja viedään Universumin neuvoston eteen, on yksi niistä taianomaisista hetkistä, joita vain animaatio voi tarjota. Maan johtajaksi luultu poika sinkoutuu todellisuuteen, joka ylittää jopa hänen villeimmätkin unelmansa. Hänen saamastaan kommunistista – laitteesta, jonka avulla hän voi säätää lämpötilaa, kääntää kieliä ja muuttaa painovoimaa – tulee täydellinen symboli siitä, miten teknologia voi yhdistää eri maailmoja.

Mutta juuri tässä kohtaa elokuva osoittaa kerronnallisen kypsyytensä. Se ei esitä fantasiamaailmaa vain itsensä vuoksi, vaan käyttää sitä peilinä heijastaakseen universaaleja teemoja. Kohtaaminen lordi Grigonin kanssa ja hylurgialaisten uhka esittelevät konfliktin elementtejä, jotka menevät paljon hyvän ja pahan välisen yksinkertaisen yhteenoton tuolle puolen ja koskettavat isyyden, auktoriteetin ja henkilökohtaisen kasvun kysymyksiä.

Jaetun suunnan taito

Tuotannon näkökulmasta katsottuna Elio edustaa mielenkiintoista kokeilua Pixarille. Päätös uskoa varsinainen ohjaus Domee Shille ja Madeline Sharafianille Adrian Molinan siirryttyä toiseen projektiin johti tarinaan, joka hyötyy eri näkökulmista. Shi, juuri menestyksen jälkeen punainenja Sharafian, joka tunnetaan lyhyestä Pesä, ovat kyenneet sisäistämään elokuvaan erityisen herkkyyden tunnepitoisille yksityiskohdille ja huolellisuuden sukupolvien välisten suhteiden tutkimisessa.

Elokuvan uudelleenkäsittely tuotantovaiheessa, mikä johti sen lykkäämiseen, on havaittavissa joissakin kohdissa, mutta se ei vaaranna kerronnan kokonaisuutta. Itse asiassa se kenties mahdollisti tiettyjen hahmonpiirteiden hiomisen ja päähenkilön kehityksen uskottavamman toteuttamisen.

Glordon: täydellinen heijastus

Yksi elokuvan onnistuneimmista puolista on Glordonin, lordi Grigonin nuoren pojan, hahmon luominen. Hänen ystävyytensä Elion kanssa ei ole ainoastaan juonen kannalta olennainen, vaan se edustaa myös todellista kerronnallista peiliä. Molemmat pojat kohtaavat perheen ja sosiaalisen kanssakäymisen odotuksia, jotka eivät vastaa heidän luontoaan, ja molemmat yrittävät paeta rooleja, joita he eivät koe omikseen.

Kun Glordon tunnustaa Eliolle pelkäävänsä palata isänsä luo, koska tämä pakottaisi hänet "verisoturiksi vastoin tahtoaan", elokuva koskettaa yhtä nuoruuden kokemuksen herkimmistä soinnuista: ristiriitaa sen välillä, keitä me olemme ja mitä muut meiltä odottavat.

Visuaalinen ja äänellinen: laajeneva maailmankaikkeus

Teknisestä näkökulmasta katsottuna Elio vahvistaa Pixarin erinomaisuutta animaation saralla. Commonverse Councilin avaruusolentojen suunnittelu on mielikuvituksellista olematta kuitenkaan liian ylivoimaista, ja avaruuskohtausten toteutus onnistuu vangitsemaan sekä maailmankaikkeuden laajuuden että tunteellisimpien hetkien intiimiyden. Romumyrsky, jonka Elion ja Olgan on navigoitava palatakseen Commonversumiin, on luultavasti yksi elokuvan visuaalisesti upeimmista hetkistä.

Ääniraita myös säestää tehokkaasti puhtaan seikkailun ja pohdiskelevampien kohtausten vuorottelua luoden tasapainon, joka tukee kerrontaa kuitenkaan ylikuormittamatta sitä.

Viesti, jolla on merkitystä

Lopulta, mitä jäljellä on Elio Kyse ei ole niinkään avaruustaisteluista tai scifi-laitteista, vaan ymmärryksestä, että todellinen seikkailu alkaa usein siitä, kun opimme arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Elion lopullinen päätös kieltäytyä kutsusta liittyä Comuniverson neuvostoon ja palata Maahan tätinsä Olgan kanssa ei ole retriitti, vaan kypsyyden osoitus.

Elokuva viestii onnistuneesti, että aikuistuminen ei välttämättä tarkoita pitkälle menemistä, vaan pikemminkin sitä, että oppii näkemään ympärillään olevan uusin silmin. Ja aikana, jolloin usein tuijotamme tähtiä unohtaen ympärillämme olevat, tämä viesti on erityisen ajankohtainen.

Täydellinen laskeutuminen

Saapuminen Elio Disney+:ssa 17. syyskuuta on täydellinen tilaisuus löytää tämä animaatiohelmi uudelleen perheesi kanssa. Kaukana lipputulojen ja kaupallisten odotusten paineista, elokuvaa voi vihdoin arvostaa sellaisena kuin se on: sydämellisenä tarinana kasvamisesta, ystävyydestä ja yhteenkuuluvuudesta, joka sijoittuu tähtien joukkoon, mutta on juurtunut ihmissydämeen.

Niille, jotka missasivat sen elokuvateatterissa tai niille, jotka haluavat katsoa sen uudelleen omaan tahtiinsa, Elio valmistautuu valloittamaan uuden katsojasukupolven, valmiina matkustamaan maailmankaikkeuden halki unohtamatta koskaan kodin tärkeyttä.